Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen Suomessa

Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen Suomessa

Vieraskynä – blogisarja

Tämä kirjoitus on tekoälyn laatima, ja sen tarkoituksena on tarjota yleiskuvaa työvoimapula-ammateista ja kohtaanto-ongelman ratkaisukeinoista.

Suomessa puhutaan jatkuvasti työvoimapulasta ja samanaikaisesti työttömyydestä. Miten on mahdollista, että töitä on tarjolla, mutta tekijöitä ei löydy? Tämä ilmiö tunnetaan kohtaanto-ongelmana: työttömät ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Syyt voivat liittyä koulutukseen, osaamisen puutteeseen, sijaintiin, palkkaukseen tai alan vetovoimaan. Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen on avainasemassa, kun pyritään täyttämään työvoimapula-ammatit ja vahvistamaan Suomen työmarkkinoita.

Mitä ovat työvoimapula-ammatit ja missä pula on suurin?

Työvoimapula-ammateilla tarkoitetaan ammatteja, joissa on jatkuva pula osaavasta työvoimasta. Sosiaali- ja terveysala, rakennusala, logistiikka ja teknologia-ala kärsivät laajasta osaajavajeesta.

Tällä hetkellä sähköasentajista, LVI-asentajista, huoltotyöntekijöistä ja logistiikka- ja varastotyöntekijöistä on pulaa useilla alueilla Suomessa. Myös taloushallinnon ammattilaisista, kuten kirjanpitäjistä, on yhä pulaa etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, vaikka aloille koulutetaan paljon opiskelijoita.

Samaan aikaan tietyiltä koulutusaloilta valmistuu enemmän henkilöitä kuin työmarkkinoilla on tarvetta. Esimerkiksi tradenomeja ja merkonomikoulutuksen saaneita valmistuu osin enemmän kuin avoimia työpaikkoja on tarjolla, mikä saattaa aiheuttaa kilpailua erityisesti taloushallinnon ja liiketoiminnan perustason tehtävissä.

Riittääkö valmistuvien määrä eri aloilla?

Tällä hetkellä lääkäreitä ja hoitajia valmistuu liian vähän avoimiin työpaikkoihin nähden. Tilanne on erityisen kriittinen vanhustenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa, joissa työn vaativuus ja matala palkkaus ovat heikentäneet alojen houkuttelevuutta. Syntyvyyslukujen laskusta huolimatta varhaiskasvatuksen tarpeet eivät ole vähenemässä, ja väestön ikääntyessä hoivatyön tarve kasvaa entisestään.

Koulutusrakenteessa on havaittavissa epätasapainoa: ammatillisesta koulutuksesta valmistuu vähemmän henkilöitä kuin korkeakouluista, vaikka juuri ammatillisen koulutuksen saaneita tarvitaan esimerkiksi teknisiin tehtäviin, rakennusalalle ja huoltotöihin. Tämä aiheuttaa pullonkauloja työelämän perustason tehtäviin.

Tulevaisuuden näkymät: missä tarvitaan ja missä ylitarjontaa?

Suomessa on lähivuosina pulaa opettajista, erityisesti varhaiskasvatuksen, erityisopetuksen ja lukio-opetuksen sektoreilla. Alan houkuttelevuutta vähentävät resurssipaineet ja kasvavat odotukset.

Samaan aikaan filosofian maistereiden, erityisesti humanistisilta aloilta valmistuvien, voi olla vaikeaa löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Tämä ei tarkoita, ettei töitä olisi tarjolla, mutta työnantajat voivat vaatia lisäksi täydennyskoulutusta tai työelämäkokemusta muilta aloilta.

Ammattikunnista eniten työttömyyttä esiintyy tällä hetkellä kulttuuri- ja taidealojen sekä joillakin palvelualoilla. Tulevaisuudessa työttömyyttä voi esiintyä myös osalla toimistotyön ja hallinnon tehtävistä, mikäli digitalisaatio ja tekoäly vähentävät hallinnollisten tehtävien määrää.

Ylitarjontaa on tällä hetkellä joillain liiketalouden ja viestinnän aloilla, kun taas pulaa on edelleen lähihoitajista, sähköasentajista, varhaiskasvatuksen opettajista, rakennusmiehistä ja logistiikkatyöntekijöistä.

Työperäinen maahanmuutto ratkaisuna?

Työperäinen maahanmuutto on yksi keskeisimmistä ratkaisuista osaajapulan helpottamiseen. Se voi erityisesti auttaa sosiaali- ja terveysalan, rakennusalan sekä logistiikan kohtaanto-ongelmien lievittämisessä. Nämä alat ovat useissa maissa helposti tunnistettavia ja tehtävät siirrettävissä kansainväliselle työvoimalle.

Sen sijaan tietyillä aloilla, kuten korkean kielitaidon ja kulttuuriosaamisen vaatimissa ammateissa (esimerkiksi osa kasvatuksen ja hallinnon tehtävistä), työperäisen maahanmuuton merkitys on rajallisempi lyhyellä aikavälillä.

Ratkaisun avaimet: koulutus, ennakointi ja yhteistyö

Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen ei ole yksinään koulutuspolitiikan tehtävä. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä yritysten, oppilaitosten, viranomaisten ja työntekijöiden välillä. Koulutusjärjestelmän tulee reagoida nopeammin muuttuviin osaamistarpeisiin, ja oppijoita on ohjattava vahvemmin niille aloille, joilla työllistymisnäkymät ovat hyvät.

Digitaaliset ratkaisut, kuten tekoälyyn perustuvat uraneuvontatyökalut ja osaamiskartoitukset, voivat auttaa nuoria ja aikuisia löytämään urapolkuja aloille, joilla osaajia tarvitaan kipeästi.

Yhteenveto

Kohtaanto-ongelma on moniulotteinen haaste, joka vaatii yhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyötä. Panostamalla koulutukseen, työmarkkinainformaation saavutettavuuteen, työperäiseen maahanmuuttoon ja työn houkuttelevuuteen voidaan helpottaa työvoimapulaa ja ohjata ihmiset työllistäviin ammatteihin.

Tulevaisuuden Suomi tarvitsee joustavan, osaavan ja ennakoivasti uudistuvan työvoiman pysyäkseen kilpailukykyisenä muuttuvassa maailmassa.

Tämä blogi on kirjoitettu tekoälyllä.